23.5.2006 Jyväskylässä

Vilillä oli suuret tunteet ja suuri sydän. Se ei pyytänyt mitään, riitti että olimme lähellä, pieni kultainen kainalokoira. Riemulla se oppi uusia asioita ja tutustui uusiin ihmisiin. Pelottavien ihmisten määrä väheni viikko viikolta. Kuinka onnellinen se olikaan koirakoulussa! Siellä kaikki koirat olivat ihania ja ihmiset turvallisia.

Kaikki jäi kesken kun synkkä uutinen pysäytti meidät: Vilillä oli maksakirroosi, elinaikaa ehkä puoli vuotta. Vielä pahemmin kävi, ankara tauti vei rakkaan Vilpukkamme kolmessa viikossa. Surulla ei ollut rajoja. Olimme menettäneet hyvän ystävän ja perheenjäsenen, Leevi parhaan kaverinsa. Yhteinen matkamme ehti kestää vain 10 kuukautta 16 päivää.

Pertti sanoi Vilistä kerran: "On kuin Eve olisi tullut takasin". Viime viikoloppuna Vili pääsi Päijänteen mökille Even viereen.

Vili pääsi Even viereen
Edellinen sivu